Raportti ESC – Mad Max

14.1.2013

Maxit taistelivat tärkeät pisteet Tammisaaresta 6-7 (3-3).

Mad Maxin kohentuneet otteet edellisissä peleissä saivat jatkoa lauantaina Tammisaaressa, kun Maxit matkustivat ESC:n vieraaksi. Ottelu oli molemmille joukkueille äärimmäisen tärkeä, sillä taistelussa viimeisestä pudotuspelipaikasta aina karsintapaikalle asti on monella joukkueella sanansa sanottavana. Erot ovat pieniä ja juuri tällaiset ottelut ovat niitä, jotka on kerta kaikkiaan pakko voittaa.

Ottelu alkoi ESC:n lievässä kontrollissa Maxien haistellessa sille uuden ympäristön tuoksuja kautta sitten niin hajuja. Hemmalag oli vähän paremmalla jalalla liikkeellä startista. Pikkuhiljaa myös oransseissa tanssahdellut vierasjoukkio unohti reviirin merkkauksen ja alkoi laittaa mokkasiinit suhisemaan. Maxit siirtyikin ottelussa johtoon ajassa 5.11 ”Slowhand” Niskavaraan toimesta. Syöttöpossuna toimi ”Leijonamieli” alias Rixa Raikko. Orastava hymy hyytyi alle minuutissa ESC:n tasoittaessa pallon riiston jälkeen. Kymmenen minuutin rajapyykkiä lähestyttäessä Jigi ”Maatalouslomittaja” Järvi teki lupaamansa kihauksen tällä kertaa ”Slowhandin” marmeloidessa töppösillään maaliin syötön. Ajassa 12.04 Max kapteeni Timo ”Rock Solid” KoJola niittasi kulmatilanteesta selectin valikoituun osoitteeseen, eli vasempaan ylähöhhöön. Näin Oranje oli jo kahden maalin karkumatkalla. Mutta eihän nämä käsikirjoitukset useinkaan mene niin kuin Stråmsössä. ESC teki kavennuksen 2-3 alle minuutissa Kopolan niitistä. Tämän jälkeen molemmilla joukkueilla oli tilaisuuksia maalata, mutta näytti siltä, että tauolle mentäisiin Maxin ohuessa johdossa. Ei menty. Kuusi sekuntia ennen taukovihellystä kotijoukkueen paras Calle Forsström harhautti hyvin ja laukoi pelin tasoihin. Tauolle siis jännittävästä 3-3 tilanteesta.

Toisella jaksolla vajaan neljän minuutin pelin jälkeen kotijoukkue siirtyi ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon ja Maxien oli kiristettävä ruuvia. Rixa tasoittikin Oranjen helpotukseksi kulman jälkitilanteesta 4-4. Ennen toisen jakson puolimatkan krouvia alkoikin sitten eräs ankkamainen tapahtumasarja, kun ”DUCK” Mattila siirsi Maxit vaihteeksi johtoon ajassa 27.10 Jasse ”Jarre” Mäkisen antaessa passin kissanpentumaisella pehmeydellä. Reilu minuutti ja sitkeät tammisaarelaiset kinkesivät jälleen rinnalle ja peli 5-5. Molemmat hakivat tosissaan lisämaalia. Pelin jo lähestyessä loppuaan ajassa 36.09 Jasse pelasi hyvän pallon ESC –maalille hiippailleelle Japelle ja DUCK flinttasi tukijalalla myyrän hyvin pelanneen ESC veskarin längistä. Reilu minuutti tästä ja Jape sai hyvän katkonsa jälkeen sutaista pallon tässä vaiheessa jo ilman maalivahtia pelanneen ESC:n tyhjään nyyttiin. Loppu oli kovaa puolustustaistelua ja kotijoukkue tuli vielä maalin päähän minuutti ennen loppua. Ilman sen suurempaa sydänkohtausta kuitenkin selvittiin: Game, Set, Match lukemin 6-7 koskilaisille.

Känä ”Hymyilet vain kahdesti” , ”Mind Penetrator” Heikkilä oli jälleen vakuuttava maalinsa suulla ja otti muutaman avaintorjunnan (engl. yksikössä: KEY-SAVE, monikossa: KEY-SAVES ja esimerkki lauseessa: to make a KEY-SAVE). Hänet palkittiinkin ottelun parhaana. Ei kotijoukkueen maalivahtikaan huonoa ottelua pelannut. Molemmissa päädyissä oli tilanteita alusta loppuun. Varmasti yleisöystävällinen futsal-mittelö, vaikka kotiyleisö joutuikin pettymään.

ESC:n loppuohjelma on haastava, ja he olivat takuulla budjetoineet tästä ottelusta kolme pistettä - pakostakin. Maxeillä on myös haastavia pelejä jäljellä, mutta ehkä hieman helpompi ohjelma ainakin tammisaarelaisiin verrattuna. Maxeillä on kolme ottelua vähemmän pelattuna kuin KylVe:llä ja ottelu vähemmän kuin ESC:llä. Yhtä kaikki, voitotta jääminen lauantaina olisi merkinnyt varsin hankalaa tilannetta Maxien pudotuspelihaaveiden suhteen.

Max-toimitus sai myös muutaman kommentin tämän raportin elävöittämiseksi.

”Leader of the Pack”, ”Hopeaselkä”, ”PI-LI” Nikkinen oli tyytyväinen suojattiensa voittoon, mutta löysi myös parannettavaa: Todella tärkeet pisteet. Puolustaminen ei ollut ihan priimaa, mikä saattoi johtua pitkästä kentästä. Jätkillä kesti aika kauan löytää sopiva korkeus, josta alettiin sitten puolustaan. Onneks tehtiin tarpeeks maaleja. Yleisö oli huikee ja tunnelma oli hyvä.

Thaimaan ruotsalainen ”Avojään pommitaja”, ”Enola Gay” Jasse Mäkinen oli iloinen mies pronssisessa Olympos -vuorella muovatussa vartalossaan: Pelihän oli aika havajipalloo ja mentiin päästä päähän, niin kuin kauden ekassa kohtaamisessa, joka päättyi meidän 10-5 voittoon. Joukkueella oli jälleen hullun koiran asenne ja voittamisen tahto ja otettiin elintärkeät 3 pistettä, vaikka vastustaja vähän pääsi myllyttään lopussa viidellä miehellä. Oli hieno palata kuukauden lomareissun jälkeen askiin ja jatkaa siitä, mihin Tour De Lakeus päätty.

Myös hyvän matsin kikertänyt Rixa ”Lionheart” Raikko antoi omia näkemyksiään: Tammisaaren pitkä kenttä oli meille vaikee, ei osattu oikein sijoittua. Tosi tärkeet pointsit tottakai. Jassen paluu taka-alueen bluetoothjakolaitteeks on iso asia meille. DUCK Mattilan syöttöprosentti ällistytti ja silti se flinttas kolme ja jopa yhen vai kaks oikeella jalalla. Oulun reissulle me tarvitaan paljon onnee. Ehkä joku mullistava ihme ja Mäkelän Jallu.

Kolmen sarjapisteen lisäksi voitolla on iso merkitys joukkueen itseluottamukselle. Tämä oli yhdestoista hetki saada tulosta aikaiseksi. Seuraava ottelu on Maxeillä aina niin vaikea Oulun reissu, josta ei ole viime vuosina jäänyt lapsille kerrottavaa. Kaikki on kuitenkin mahdollista ja vesikauhuinen koiraryhmittymä on alkanut saada vihdoin oikeita pedigree -nappuloita kuppiinsa.

 

Stig the Ghostwriter