Mad Maxin kausi pakettiin

12.3.2013

Stigullakin alkaa oleen kausi paketissa, mutta mennään vielä kerran joitakin juttuja läpi ja maiskutellaan ihan pikkuisen, millaista se tällä kaudella oikein olikaan. Fakta: futsal on viihdyttävä peli skulata ja katsoa. Se imee Max-mielisen luoksensa kuin Seireeni merimiehen kreikan mytologiassa. Tästä ringistä ei lähdetä kuin Korkkiksen kautta, jos silloinkaan. Intensiteetti pelin tuoksinassa harvoin jää yhtä valjuksi kuin rasvaton maito. Vaikka suoritus ei olisi ulospäin aina urheiluruutumatskua, sisällä ainakin kuplii kuin hernerokka soppatykissä. Ilme muuttuu irvokkaaksi ja silmät pullistuvat päästä, mutta vauhti ei lisäänny. Juuri tuota fiilistä me kukin omilla tahoillamme tavoittelemme.

Jälleen yksi liigakausi on saatu Mad Maxin osalta päätökseen. Kauden aikana saatiin kokea monenlaisia fiiliksiä koko skaalalla. Ajoittain peli ei toiminut ollenkaan kautta sitten niin yhtään ja välillä Maxit rähisivät hyvällä f-foorilla. Varsinkin kauden loppu oli suurelta osin kokoonpano-ongelmien takia hivenen haasteellinen kikertää päätyyn asti. Kaikkein tärkein, liigapaikka, saatiin kuitenkin naarattua nuottaan.

Mad Maxin johtokunta ja valmennus asetti kaudelle kaksi minimitavoitetta: pudotuspelipaikka sekä yhdistyksen taloustilanteen saattaminen jälleen elinvoimaiseksi parin haasteellisen vuoden jälkeen. Näissä tavoitteissa kiistatta onnistuttiin ja sikäli joukkue ja taustaorganisaatio voivat siirtyä kevätlaitumille levollisin mielin. Aina on asioita, joita voi tehdä paremmin, mutta on hyvä jättää jotain seuraavallekin kaudelle. Ei mennä kuitenkaan vielä sinne, sillä ennen syksyä on meillä kaikilla edessä rakkauden kesä 2013. Naatitaan nyt hetken aikaa lisääntyvästä auringonpaisteesta ja leidien vähenevistä tekstiileistä. Tuon sympaattisen Tapparalegendan sanoin: ”Ny rillataa”.

 

Seuraavassa Max-toimituksen saamia kommentteja joiltakin kerrassaan upeilta Max-individuaaleilta:

JoJo, Petri ”Chica” Hietanen: Mä tykkäsin kyllä kovasti. Oli ensimmäinen kausi näissä kuvioissa, mutta oli todella hienoa olla mukana. Hyvä meininki oli joukkueella ja loistavia jätkiä joukkue täynnä. Mun mielestä kausi oli hyvä siinä mielessä, että tavoitteeseen päästiin ja pelattiin pleijareita. Huono fiilis jäi siitä, kuinka vaikeaa oli toi viimeinen kuukausi saada ukkoja kasaan. Mutta hienosti taisteltiin niillä mitä on. Oli myös hienoa nähdä vanhojen Maxien: Jallun, Tollin ja Ripen pelaavan ja nähdä, mitä tää seura merkitsee niille, jotka sitä on ollu rakentamassa. Isoa kättä niille ukoille. Toivon todella, että saan olla mukana myös ensi kaudella!

Varapuheenjohtaja Jirka ”Konhon Keisari” Järvi: Kaudesta jäi mieleen epätasaiset otteet. Hyvän pelin jälkeen tuli välillä jotain kauheeta pa*kaa seuraavasta pelistä. Tavoite täyttyi osittain, kun päästiin pleijareihin, mut oli siinä zäänssit sijoittua paremminkin. Loppukausi oli tosi paha – loukkaantumisia niin, että ei meinannu porukkaa saada. Kaiken kaikkiaan aika sekaset tunteet. Oli hyviä juttuja, mutta myös liikaa täyttä pa*kaa. No ei muuta, kun uutta matoo koukkuun ja kohti ens kautta. Nähään heinäkuussa parketilla!

Puheenjohtaja, tuore poikavauvan isä, the one and only Joni ”Slowhand” Niskavaara: Tosiasiassa vähän kaksijakoiset fiilikset. Vähimmäistavoitteet eli sarja- ja playoffpaikka saavutettiin. Hienot voitot esim. Oulussa ja Sievissä ehdotonta plussaa. Toisaalta musta tuntuu, että me ollaan vaan jääty enemmän jälkeen noista kärkiporukoista eikä pystytty pelaan sitä kuuluisaa ”omaa peliä” kuin ihan ajoittain, Lopun miehistöpula monista syistä johtuen oli se viimeinen niitti, ettei pystytty laittaan pleijareissa yhtään KaDy:lle kampoihin. En nähny pelejä, mutta en usko olevani kovin väärässä. Tästä on kuitenkin ihan ok tilanne lähtee rakenteleen ens kautta, kun seuran raha- ja tausta-asiat on parantunu huomattavasti. Suurkiitokset vaan kaikille talkoissa mukana olleille.

Joukkuetta jämäkällä otteella hallitseva rautakansleri, iso C, Timo ”Jämäkkä” Kopola oli myyttisen Savottatien ketjun wingmänin (=Slowhand) kanssa samoilla linjoilla kaksijakoisuudesta: Fiilis on vähän kaksjakonen. Tavoite täytty eli pelataan ens vuonna liigaa, mutta olis ollu kiva haastaa KaDy oikein kunnolla ilman noita poissaoloja. Päällimmäisenä mieleen jäi epätasaisuus. Hyvän ja huonon päivän ero oli liian suuri. Tuli loistavia pelejä esim. Sievissä ja sitten totaalisia romahduksia esim. KylVe ja Tervarit kotona. Ens kaudella jatketaan ja toivottavasti saadaan rinkiin vähän lisää leveyttä.

Mitä Mad Max oikeastaan on? Mad Max on perheeseen verrattava instituutio, jossa Max-mielisen ihmisen on hyvä olla. (Ei sillä, etteikö kotona olis.) Tuon ringin ulkoisen piirin läpäistyään ihminen kokee valaisevaa autuutta ja yhteenkuuluvuutta. Ringin läpäisy tarkoittaa eräänlaista puhdistautumisrituaalia, ja se eksakti kohta, jossa siirrytään maailmasta toiseen, on nimeltään kastepiste. Tietoisuus jostain suuremmasta kuin omasta itsestä valtaa väsyneemmänkin mielen, ja kannustaa eteenpäin tällä elämän shakkilaudalla. Niin kuin huumekoira löytää oman paikkansa tullissa nenä pulverissa, Hullukoira™ löytää paikkansa Apian myskin tuoksuisilta käytäviltä, hallin parketilta, vieraspelireissujen Bluetooth-takapenkkiosaston tarjoilemasta loputtomasta hittikavalkadista ziggeringin ahkeriin kullankaivajiin. Mitä Mad Max on? Mad Max on elämäntapa.

Stigu kiittää ja kumartaa kaikkia Max-mielisiä ja mielettömiä tästä kaudesta. Futsal on hieno laji ja te kaikki mukana olleet ootte huikeita kuhia kautta sitten niin monneja! Hyvää kesälomaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

 

Stig the Ghostwriter