Maxien kausi pakettiin

20.4.2014

Huhtikuun kääntyessä jo loppusuoralle on tämän kauden futsal-liigassa jäljellä enää mestarin ratkaiseminen Ilveksen ja Tervareiden kesken. Koivut hiljalleen hivuttavat silmujansa ja levittävät suloista siitepölyänsä allergikoiden autuudeksi. Terassit ovat auki, kurkiaurat ovat saapuneet ja sammakoiden kutuaika on käsillä. Nämä em. seikat ovat lukuisten muiden syiden ohella varma merkki siitä, että Mad Maxin kausi on aika paketoida ja balsamoida myös näin kirjallisesti.

 

Tuoreen valmennuskaksikon (Kopola - Kopra) johdolla lähdettiin varovaisen positiivisella fofoorilla kikertämään elokuun hämärtyvinä iltoina Apian tanssiparketille. Valmennuksen puolesta aikomuksena oli kehittää varsinkin omaa pallollista peliä ja toivottavasti saada uusia kasvoja liigaympyröihin tulevaisuutta ajatellen. Nämä asiat toteutuivat kauden kuluessa välillä paremmin välillä huonommin, mutta Jutilan esimerkkiä seuraten; mentiin eteenpäin.

 

Tuloksellisesti kulunut kausi oli pitkälti edeltävän kauden toisintoa. Kokoonpano-ongelmat kauden alussa ja lopussa vaikeuttivat tulosten saavuttamista. Joulu- ja tammikuussa palaset loksahtelivat ajoittain äänekkäästi paikoilleen, mutta se ei riitä nykypäivän futsal-liigassa. Totuus on se, että ainuttakaan helppoa pistettä ei ollut tänäkään vuonna tarjolla. Seuran tavoite oli päästä vähintään pudotuspeleihin ja siinä ei onnistuttu. Kauteen ei siis voi olla siinä mielessä mitenkään tyytyväinen.

 

Mutta, ainakin mustaoranssien linssien läpi asiaa tarkasteltuna kaudesta jäi silti joitakin hyviä makuja suuhun maiskuteltavaksi. Nimittäin kun peli kulki parhaassa uomassaan, se oli hyvää nykyaikaista futsalia; mielikuvituksellista, halukasta, aggressiivista, taistelevaa ja jopa vaarallista. Joku voisi väittää jopa niin röyhkeästi, että tällä kaudella nähtiin parhaita Max-välähdyksiä vuosiin. Kirpsakka jälkimaku tulee suuhun siitä, että tätä peliä pystyttiin pelaamaan vain ajoittain. Hyvän ja huonon päivän ero oli taas tälläkin kaudella valtava. Jopa pelin sisällä tapahtui suuria tason heilahteluja. Varsinkin näihin asioihin on kiinnitettävä huomiota entistä enemmän kun joukkue palaa harjoitusparketille.

 

Max toimitus yhytti haastatteluun haravan varresta joukkueen rautakanslerin, Timo ”Jämäkkä” Kopolan: Ensimmäinen kausi valmennushommia pelaamisen ohella takana. Mitä kaudesta jäi käteen kautta sitten niin puutarhahansikkaaseen?

 

No, meillä oli Jonten (Joni ”Snake”, Back hurts” Kopra) pari teemaa, joita haluttiin tuoda tekemiseen: harjoittelun ja tekemisen parantaminen sekä uusien nuorten pelaajien saaminen mukaan. Harjoittelu ja nimenomaan asenne harjoituksissa oli hyvällä tasolla koko kauden – siitä kiitos kaikille. Jalkapallo hieman sotki alku- ja loppukautta. Jonten kanssa saatiin ajettua peliin niitä ajatuksia, mitä kauteen lähdettäessä oli, ja muokattua niitä kauden edetessä siihen suuntaan mitä parketilla parhaimmillaan nähtiin. Hyvänä päivänä pystyimme pelillisesti haastamaan kenet vaan, mutta edelleen hyvän ja huonon päivän ero oli ihan liian suuri. Tulevaisuudessa, kun saamme pelaamisen pysyyn hyvällä tasolla koko kauden ajan, niin meillä on joukkueena edellytykset mihin vain.

Tuloksellisesti tavoitteet olivat tietenkin playoffeissa. Niiden karkaaminen viimeisellä kierroksella tietenkin harmittaa, mutta ainakin oma minimitavoite eli suora säilyminen saavutettiin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta.

Uusien nuorten pelaajien sisäänajo onnistui myös ihan mukavasti. esim. Santtu Lintunen, Mikko Ananin ja WFT:stä kesken kauden mukaan tulleet Mikko Heritty ja Jesse Collin esiintyivät parketilla niin kuin pelimiesten kuuluukin. Tosi hyvä fiilis jäi jätkien otteista.

Tulevaisuudessa meidän on saatava joka vuosi ajettua muutama uusi kasvo sisään joukkueeseen niin jatkuvuus on turvattu.

Kiitos koko joukkueelle kaudesta ja ensi vuonna toivottavasti nähdään parketilla sitoutunut ja taisteleva koiralauma!

 

Pakolliset pelaajakommentit toimitus otti väkisin Maxien kapteenilta. Jere ”YOLO” Blom, mitkä fiilikset tästä kaudesta jäi?

 

Välillä oli tosi kivaa ja välillä ei. Jostain syystä futsalissa ainakin itellä tunne on aina kertaa sata ja fiilisten ääripäät on aika kaukana toisistaan. Se on yksi syy, miksi pidän tästä lajista, vaikka välillä tosiaan ottaa aika pikkusen ohimoonkin. Mutta tää on yksi väylä oppia ymmärtään vähän paremmin naisten ”moodswingejä”. En mä edes tunne itseeni, kun vedän töppöset kireelle ja mustaa nuttua ylle.

Pelillisesti me mentiin isoja askelia eteenpäin. Siitä kiitos tietenkin valmennusosastolle. Parhaimmillaan me oltiin tosi hyviä. Mutta pelattiin me ajoittain todella huonostikin. Kokoonpano-ongelmista vois tosiaan jotain selittää, mutta ei se mitään auta. Niillä vedetään, mitä on paikalla. Ja kiitos kaikille, jotka pisti ittensä taas tänäkin vuonna likoon, vaikka välillä oli vähän vaikeeta. Kyllä mä tossa jo hieman ehdin miettiin, loppuuko omat pelit tähän kauteen. Mutta kyllähän juttu on niin, että kun hyppää vaikkapa Mäkisen Jassen kanssa askiin samaan kenttään ja kattoo kun se laittaa jalalla koreasti ja vihulaiset vaan lentää siellä ja etsii laskeutumispaikkaa niin sitä haluaa lisää. Rixan hymyilevät kasvot, kun menee hallille. Näitä on niin paljon.

Jos samat ukot jatkaa ja nostetaan vähän taas tasoo, saadaan Latosaari ja Jussila pelaan koko kauden ja Jassella on verenhimo silmissä, sit me ollaan ensi kaudella kovia.

 

Näin on tämäkin kausi saatu kirjoihin ja kansiin. Max siirtyy punomaan ensi kauden juonia. Valmennuskaksikko jatkaa, nimet on paperissa. Hyvää kesää koko seuran puolesta ja nähdään taas syksyllä hei hallilla, sillä futsal on parasta paikan päällä.

 

Stig